...ja talvesta...ja tuntuu , että olen kummajainen...kaikkien lämpöä ja aurinkoa rakastavien kansalaisten keskellä. Pidän kylmistä ja kirpiestä syysaamuista, kun saa vetää pipon päähän ja hanskat käteen.

Tuntuu heti oven avattua, että piristyy raikkaaseen ilmaan. Pidän jopa vesisateesta, ajoittain, en tietenkään viikon kaatosateesta ja tuulesta, mutta pieni syysade on ihan kiva juttu. Olen huomannut , että tämä asia on paras jättää sääkeskusteluissa sanomatta...jos jollain saa kseskustelyn tyrehtymään niin tällä tiedolla "ihana ilma",,,siinä vaiheessa huomaat, että kesksutelu seurasi ottaa 3 askelta taaksepäin, katsoo sinua, katsoo toisiaan ja voi nähdä sen pienen laseen livahtavan heidän ajatuksissaan "ihan seko"...ja siihen loppuu kesksutelu säästä tälläkertaa.

Yksi talven parjaista anneista on kylmyys, että saa pukea vaatteita _paljon_, kesällä pitää valita onnistuneesti se yksi rätti päällensä ja yleensä se yksikin valinta sitten epäonnistuu...mutta talvella on takki, pipo, housut..paitoja...jos paidoissa epäonnnistuu, niin takin kanssa meneekin jo paremmin...ja mitä kaikkea sinne alle voi piillottaa!   Tai miten itse voit lenkillä piiloutua tuonne pimeyteen, kukaan ei näe millainen virtahepo juoksentelee pitkin kylän katuja, kun on tarpeeksi pimeää. Olkoon sitten huono itsetunto, mutta en ole juossut koko kesänä metriäkään, kun ei ole mitään mihin piiloutua. Pitäisikin perustaa ryhmä piiloliikkujat, että esim jumpat sun muut voitaisiin suorittaa pimeässä tai vähintään hämärässä jumppasalissa, ainoa loistava tähti olisi siellä edessä, kuin majakka..mutta ryhmä olisi pilkkopimeässä, eipä tarvitsisi katsoa itseään pelistä, hermostua väärin menneistä askelista, miettiä vilkkuuko rekkamiehen hymy, kun tekee taivutuksia eikä sitä kuinka on punainen kuin tomaatti...olisi vain pimeää ja kuuluisi ähinää ja puhinaa. Hohtojumppa, siinäpä idea lanseerattavaksi...tulen heti ensimäiselle kurssille!

Syksyn hyviin puoliin kuuluu myös kynttilät, kesällä on jotenkin hirvittävän pliisua laittaa kynttilää päälle, ellei se sitten ole sellainen hengenahdistusta aiheuttava sitruunainen hyttyskynttilä...mikä sekin on melko rohkeaa, koska tunnin sisällä ovat kyllä hyttyset kadonneet, mutta..niin kyllä kaikki ihmisetkin. Tosin suosittelen lukuisia sitruunaisia kynttilöitä poltettavaksi  juuri silloin, kun ne ei niin ododtetut mökkivieraat saapuvat, ei mene kuin tunti niin jollakin aivan varmasti on akuutti astmakohtaus. Kaikesta poiketen syksyllä hajukynttilät eivät aiheuta akuuttia ahidstusta vaan tuntuvat jopa mukavilta...ehkä se johtuu siitä, että syksyllä jokainen on muutenkin niin jumalattoman kovasaa nuhassa ja nenä lukossa kuin seinä.

Itse olen köhinyt nyt vasta pari viikkoa, sanoivat että on sitkeää sorttia..nimittäin nuha, minä en. Olen nyt siinä tilassa, että nenässä ei liiku mitään, että ilahdun siitä kun kuuluu se eka luraus, että edes joku kulkee johonkin suuntaan, korvissa humisee ja päässä kaikuu. Mietin taas miten tähän on tultu, joka vuosi mietin sitä onko ollut liian vähän vaatetta siillon ja silloin ja viimeviikolla varmaan yksi varpaan pää kastui vähän. Vaikka johoan sen nyt järkikin sanoo, että tarttuvaa sorttia tämä on, jos koko muukin perhe yskii ja ryystää...ehkä olemme kaikki juosseet avojaloin sateessa mene ja tiedä..

Mutta onneksi tässäkin on hyvät puolensa, saa juoda gögiä niin paljon kuin sielu sietää ja kuumaa rommia, hunajakonjakkia...koska on tämä yskä juunou, troppia pitää ottaa, ei se muuten mene ohi..ja kun on aikansa ryystänyt kyseisisä juomia, ehjkä ja 2-3 viikon kuluessa yksi päivä nuha on ohi!  Taas vanhat hyvät lääkkeet purivat. Tosin uskoni viinavillasukkiin horjuu edelleen.