Sunnuntai minulla on vapaapäivä...mutta huomaan kaipaavani ajamaaan....tähänkö nyt on tultu, kaikki vaapaahetken tuntuvat turhilta, kun alla ei pyöri maantie.

Voi olla , että ulkona odottava pihan syyskuntoonlaitto voi olla vaikuttimena tähänkin asiaan, ei muuten kiinostaisi pätkääkään....ehkä joku hieno ajettava mööpeli auttaisi tähän asiaan huomattavasti...ehkä kehitän vielä haravointikoneen tjn....tai sitten en. miettikää sitä, jos sellaisen veisi sinne telkun keksijöidenohejlmaan, ajattava haravointikone, kuka sanoisi  "tässä on potentiaalia"...

Minulla oli viime viikolla kyydissä varsin hurmaava pieni poika matkusti yksin, hän oli oikein puhelias ja sosiaalinen ..sanottakooon, että hänestä varmasti tulee oikea pelimies, siihen asti ,kun karsea totuus selvisi tällekin meishenkilölle. Ikävää kyllä hän oli lähes yhtä järkyttyneen näköinen, kuin muutkin mieshenkilöt, kun laukaisin karun toutuuden "mulla on 6 lasta"

Kyytiin astui myös pieni tyttöhenkilö, joka sattui olemaan tyttäreni luokkakaveri, ensimmäinen kiljahdus saattajalle oli " toi on XXX äiti"...jolloin takaani kuului pientä murinaa "eihän se voi olla kenekään äiti, kun se ajaa linkkua, ei äidit ole noin cool".  Ihanaa mun kuukausi on turvattu , kun joka kerta kun masentaa ajattelen, että mä olen kuulkaa kuitenkin ihan sika cool.

Kumma juttu olen huomannut tämän myös isommissa mieshenkilöissä, jotka tuntuvat ajoittain unohtavan kokonaan, että olen naishenkilö. Vaikka ei se haittaa lainkaan, joskus vaan ei itse pysty hillitsemään tiettyjä hirnahduksia, joita asia aiheuttaa....onkohan se niin, että jos ei ole kovin hento, pieni ja siro , ja on miesvoittoisella "äijä" alalla niin  tuollainen pikkuasia unohtuu? Kyllä minä rakastan tuota tilaa , että kaikki on samaa porukkaa! Työskeneltyäni myös täysin naisvoittoisella hoitoalalla, tiedän millaista on olla naisporukassa töissä, minun kohdallani se oli isoin syy alan vaihtoon, kun en enää kestänyt.

Ihan sama vaikka nyt saisin koko naisasialiiton niskaani, mutta ero on kuin yöllä ja päivällä. Uskon, ettei kaikki haluaisi kuulla päivästä toiseen irstaita vitsejä, vihjailua ja tytöttelyä..ajoittain myös taputtelua, mutta en ole kokenut sitä haitaksi ollenkaan. Pienemäksi haitaksi ainakin, kuin sen mitä naisvoitoitsella työpaikalla oli....päivät ei voi sujua leppoisasti mitenkään, jos jonkun välillä aina on tilanne jäässä...osaston henki kärsii, kun aina on joku joidenkin välit on kuin -35 asteista ilmaa...siinä ei auta vaikka kuinka itse olisi iloinen, kyllä jäähtyy....saati sitten, tämä tapani ajatella ja puhua, joka sisältää aina hivenen liikaa ironiaa, sillä ei tunnuta naisten kanssa pitkälle pötkivän.....onneksi en silti treffeile olisi halunnutkaan, saati sitten jos sellaisen tarvetta olisi minulla ei olisi mitään toivoa.

Katsottani myös ensin 3 pojan kehitystä tarha- ja koulutiellä ja sen jälkeen 3 tytön tempoilua tarhasta koulumaailmaan niin täytyy sanoa, että tuo inhottava tyttöjen valtapelin alkaa jo tarhaiässä....ei silti on minullakin päiviä, jolloin ajatusten taso on " mä en NIIN leiki sun kanssa enää koskaan, tätä typerää kotileikkiä, siis so not todellakaan...heitän tän sun typeränvärisen paidan nyt tästä roskiin ja leikkaan sen palasiksi ja en ainakaan puhu sulle ikinä, siis tajuatko ikinä EN puhu sulle mitään"  Pojilla sellaista ei ole ollut. Pojilla on ollut reilua kähinää, jossa on ehkä motattu puolin toisin, mutta seuraavana päivän on taas oltu kavereita....(ihailtavaa, unohtaa noin, tarvitse tuollaiset putkiaivot, olisi niin hellpoa jos vaan unohtaisi kaiken , mitä ei halua muistaa)Tytöt tuntuvat eristävän porukasta kokonaan, eikä takaisin ole enää koskaan asiaa.  Ihmeellistä sekin, että kaikilla lapsilla on kuitenkin ollut sama kasvatus. Tässä kohtaa myönnän tehneeni virheen. Entisenä koulukiusattuna, olen aina opettanut lapsia antamaan takaisin,älkää jääkö kuuntelemaan ja katselemaan , älkää vain olko antakaa aina takaisin....no olen ollut selvittämässä muutamaa kiusaamisjuttua koululla, toisella kertaa lapseni oli siinä kiusaajaporukassa ja toisella kertaa tukilapsena. Ilmeisesti entiset kiusatut kasvattavat herkemmin lapsia jotka sanovat vastaan. En tiedä. Ihmiset tekevät virheitä (minä varsinkin useita)

Menipäs kovin vakavaksi mietteet, mutta puhuin täsätäkin asiasta viime viikolla erään matkustajan kanssa, joka halusi avatua koko matkan siitä kuinka inhottavaa tyttöjen valtapeli on ja kuinka hänen lastaan kiusataan, en edes muista mistä tämä keskustelu lähti liikkeelle, mutta jäin miettimään sitä itsekkin. Ihanaa saa olla arkipäivän psykologi , joka päivä jonkun asian kanssa..ihan ilman opintoja, pitäisikö perustaa oma yölinja, pysyisi heriellä, jos lataisi autoon radiovehkeet ja tekisi suoraa ohjelmaa tienpäältä.

Itseasiassa minun piti kirjoittaa ihan eri asiasta, nimittän syttärikriisistä, mutta jätän sen hautumaan...ehkä siihen tulee ratkaisu aivan pian.