Pakko alkaa laittamaan ylös näitä ajatuksia mitä päässni liikkuu...että saa selvyyden edes itsestään, ehkä.

 

Tänään mietin ruuhkavuosia, olin kauan kotona ja mietin aina mitä ihmettä ne ruuhkavuodet ovat...teinistähän elämän ruuhkavuodet kuulostaa joltain tosi hienolta ja upealta, mutta vielä upeammalta ne kuulostaa kotiäidistä. Ihmettelin miten jollain nyt niin ruuhkaista on, kun päivän kohokohdat olivat lasten koulusta tuloa ja kysmys "mitä tänään oli ruuaksi"...ja miehen odottaminen töistä...ja hei jee illalla on se ipanajumppa , jossa voi nähdä jonkin muun yhtä kyrpiintyneen kotiäidin...ja ne hekeät uramammat , jotka pyyhälsivät sinne suoraan töistä tukka hyvin ja istuvat vaatteet päällä.

Siis ei minulla kotiäitityttä vastaa mitään ole, mutta , se on se tunne, kun tietää että tämä päivä oli eilen...ja ai niin se oli myös viime ja toissaviikolla, se hetki kun pää kaipaa muita haasteita .Saihan sitä ihmetellä niin, mennä itse töihin ja huomata , että olet miehesi kanssa molemmat vuorotöissä, itse vielä sellaisissa että joudut olemaan öitä pois kotoa....huomaat että sinulla on 75-vuotias dementoituva isä ja 80-vuotias äiti , joka luulee olevansa 16-vuotias teini....sinulla on omakotitalo jonka piha näyttää lähinnä viillintyneeltä siirtolapuutarhalta, 6 lasta..joista vähiten vaikea on 14-vuotias teini...sinulla on myös kuuden  lapsen harrastukset..joihin luonnollisesti kuuluu jääkiekko sun muut, joihin pitää kuljettaa monen kilometrin päähän.

Huomaat suunnittelevasi lasten tarhavuoroja kahden kalenterin kanssa, itkua tuhertaen ja syyllisyyttä  tuntien...lähes tunnin jokaisen 2 viikon jakson jälkeen....lopulta huomaat, että lapset on säätämisen jälkeen vääriin aikoihin tarhassa ja olet unohtanut sen, just sen palaverin minkä sun piti muistaa, että miehellä on mutta se ei vaan ollut ehtinyt laittaa sitä omaan kalenteriinsa...ja eikun soittamaan tarhaan, että hei voitteko mitenkään....mun kohdalla on siellä niin iso musta miinus, että ne ei varmaan enää kohta vastaa mulle.

Lasten tarhavuoroista, katselet muiden äitien tuskaa...kun lapsi joutuu, hei olemaan tarhassa 7-16 yleensä, mut kauheeta nyt se onkin 7-17...nyt on lapsuus vähintäänkin pilalla...kun oma lapsesi on 8-22...3 päivänä peräkkäin...ja silti jos sä lasket kuukauden lopussa tarhatunnit niitä on vähemmän kuin sillä 7-17  lapsella joka jyrää siellä ma-pe säännöllisesti...mutta kun se on se syyllisyys mitä on pakko tuntea justi silloin.

Tosin se hyvin nopeasti katoaa, kun olet ollut 3-4 päivää kotona lasten kanssa, et enää tunne yhtään syyllisyyttä siitä, että pääset _vihdoin_ töihin.

Ruokailukin oli joskus tärkeää, että oli just sellasta laadukasta ruokaa ja aina just silloin kun kello näytti, minuutilleen, nyt on kiva jos on jotain ruokaa kaapissa..olis edes jotain, että pääsisi suoraa kotiin töistä ja jos pääset, aamulla huomaat, että sun eväät on syöty..ja ruokkiksella ehdit siis vaan heseen, jälleen kerran.

Haluaisin vielä kertoa koulun lapsuista, vanhempienvarteista, tarhan vasuista ja sellaisita, mihin tarvitsee nimmarin, rahaa tai ainakin 15 min aikaa....ensin sä etsin sen ajan kalenterista, se ei käy opelle...toinen aika, kun se on säädetty kirjoitat  kalenteriin vanhempaenvartti ja ajan...huomataksesi seuraavalla viikolla, että sulla on neljälle päivälle vanhempaenvartti, mutta et tiettykään ole kirjoittanut ajan kohdalla lapsen nimeä..eikä sulla ole aavistustakaan kenen vartti oli sinäpäivänä ja missä koulussa....ja eikun sähköposti laulamaan ja varmaan taas tulee mustaa tussia tän mutsin perään. Syksyllä tulee lupalappuja kouluista yms.  _paljon_ jokaisen sä rustaat nimesi, mutta unohdat saman tien, että mitä olet luvannut, koska on se ja se retki ja sinne pitää olla sillä ja sillä viikolla rahaa, onneksi reissarissa kysellään koska se raha tulee...tosin et muista mihin retkeen tai juttuun sen annat...viimeistään sinä päivänä kun lapsella piti olla kumpparit ja sateen kestävät vaatteet, olet töissä ja lapsi laittaa lenkkarit, farkut ja hupparin....muistat illalla kun se tulee kuraisena ja märkänä ovelle...ei hitto teillä oli se reitki.....voi olla ettet muista silloinkaan.

Etsit kuudesta päästä täitä ja metsästät kihomatoja..varmasti niitä on, koska joka paikasta on tullut siitä lappu, lappu siitä ja lappu tästä...lappu, lappu ja lappu....pöydällä on kilo paperia ja sitten kysytään missä se mun lappu on mitä sun piti allekirjoittaa.....huokaisu, onneksi mä pääsen huomenna töihin, ihan yöksi pois.

 

Enää mun ei tartte kysellä mitkä on ne elämän ruuhkavuodet, ne on just nämä....