Olen kehitellyt ajatusta kirjoittaa näitä juttuja, jo keväästä...joten niitä on nyt varastossa ja putkahtelee päähän...pitää tämä ainakin kirjata heti tänne..unohdan kuitenkin, koska seuraavat päivät vietän tiiviiisti töissä.

Ihmeellistä olen ollut 3 päivää kotona lasten kanssa...pitkästä aikaa....itseasiassa en kevään jälkeen ole ollutkaan..ja nyt kolmantena päivänä olen jo vässämässä surkeaa blogia surkeista ajatuksistani.

 

No täma tapahtuma on kuitenkin kirjaamisen arvoinen. Ostin kulmavahaa, ajattelin että sillä nopeasti ja näppärästi kauniit kulmat seuraavaksi päiväksi, jolloin oli tärkeä juhlasysteemi. Ostin myös ihokarvanpoistovoidetta, koska olin kuullut, että se toimii (edellinen ei nimittäin toiminut) tässähän oli siis "täysin uusi koostumus" ja se oli "entistäkin parempi":

Pakko testata. Sain vahalaput hienosti naamaan, vaaleanpunaista vahatahnaa oli koko silmäympäristössä niin ettei silmää saanut liikutettua, repäisy ei sattunut, niin luvattiinkin lapussa. Tosin ei ne karvatkaan kulmista irrronut. mitenkään, mistäänkohtaa. Pesin tökötin pois.

JA tässä kohtaa tuli se kuningasidea, karvapoistovoide!!!!! Levitän pikkuisen sitä kulmien reunoihin...hups vähän meni yli. Pientä kirvelyä, ei kauhesti, pahempaakin on koettu.

Ihastelen jalkojen karvattomuutta, tämähän toimii...ja sitten iskee se tosiasia, hitsi tätä on vielä kulmissa. KYLLÄ MUUTEN TOIMII, ei karvoja ei kulmissa eikä missään muuallakaan. Lisäksi vielä allerginen reaktio silmänympärysiholle (josta lapussa luki, ei saa käyttää)...En tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Onneksi kulmakynät on keksitty, ajattelen.

Herään seuraavaan aamuun, reaktio on pahentunut, kulmakohtani näyttävät siltä, että niihin on laitettu ½l botoxia. Kainaloissa on varmasti appelsiinikokoiset muhkurat, enkä edes halua kertoa muista kohdista kehossani. Meikkiä päälle, se ei peitä sitä tosiasiaa, että otsalohkoni on paisunut , kuin vesimeloni.

Tärkeä juhlasysteemi, "mitä sulle on tapahtunut"...pientä piipitystä "et usko vaikka kertoisin..pientä allergiaa vaan..." Luonnollisesti paikalla on kuvaaja , joka ottaa meistä kuvia firman julkaisuun. "naiset eturiviin".

Siinä seistessäni, luonnollisena kädet bodariasenossa ja botoxit kulmissani ajattelen, että se joka keksi sanonan naiset ensin..saisi painua hevonkuuseen vaikka heti.

 

Jotta tämäkään ei olisi tarpeeksi, päätän illalla ahdistukseeni järjestellä kirjahyllyn, kyllä on pölyä, myös ylähyllyn painavat tietokirjat pitää pyyhkiä. Kuuluu narahdus ja ylähylly repeää painosta, ja tietokirjat tippuvat suoraa kauniisti poskeeni ja huuleeni, verta valuu ja tähtiä sinkoilee ( puhumattakaan lukuisista kirosanoista).

Aamulla näytän siltä, että olisin ottanut yhteen raskaan sarjan nyrkkeilykehässä. "taisi olla kovat juhlat eilen" sanoo työkaveri aamulla ensimmäiseksi.

Päivällä kahvilla ystävän kanssa, hän katselee minua vakavana " eihän sun mies vaan hakkaa sua" hiljainen kuiskaus pöydän yli...mietin tilanetta hätäisesti hetken, ei hitto, jos mä kerron ihan oikeasti mistä nämä tuli, kukaan ei usko, ei kukaan...päätän sanoa vaan hymyillen ei.