Mulla on ollut aikaa seurata ihmisiä...ja olen seurannut, pääasiassa naisia kylläkin. Miehistä ei ole niin isoa vaheitelevaa pohjaa, mistähän syystä? Vai enkö vaan osaa katsoa oikein =)

No kuitenkin olen tehnyt huomion, että on ihmisiä joilla on hienot muodikkaat vaatteet, on laitettu yms. mutta silti he jotenkin häviävät taustaan..siihen massaan mikä liikkuun ja on ihmisiä jotka näkyy, siis hehkuu sieltä joukosta, heidät erottaa varmasti ja en puhu kauneudesta nyt..kaiken muotosia, kokoisia ja näköisiä, jotka vaan erottuu jostain syystä positiivisesti joukosta puhumatta sanaakaan. Olen tehnyt johtopäätöksen, että se on nyt sitten se sisäinen kauneus mikä loistaa ulospäin, mutta sen alkaa näkemään vasta ohitettuaan kolmenkymmenen...siitähän on puhuttu paljon "  ei ulkonäkö ratkaise vaan sisäinen kauneus"

Tähän asti olen ajatellut sisäinen kauneus in my ass....jos on ihan seinästä iritireväistyn näköinen siinä ei paljon kauneus paina, kun kouluiässä sellaiset henkilöt on kuitenkin kiusattu niin hengiltä, että kauneus on visusti piilotettu jonnekin niin syvälle, ettei kukaan huomaisi. Tämä niiden muka ulkoisesti kauniimpien ja perempien taholta...mutta ähäkutti, kun täytät 30  sen jälkeen on ihan sama oletko ollut teinien kunogatar, jos sulla ei ole sisäsitä hehekua, kaikki me vanhetaaan ja rupsahdetaan ja tässä vaiheessa taitaa ratketa se millaisia vanhuksia meistä tulee.

Niitä katkeria mummoja ja pappoja, joiden elämäntehtävä on valittaa ja tiuskia vai niitä iloisia mummeleita, joiden jutut vetää suun hymyyn. Olen melko varma, että nyt joku älähtää, ettei rumia ihmisiä ole...mutta tämä olkoon makuasia ja niistähän ei saa kiistellä...sitähän meille on toitotettu niinkauan kuin muistan.

Toisaalta mistä sitä sitten kiisteltäisiin loppujenlouksi, kun uskonasiatkin on vähänniinkuin makuasioita ja niistä soditaankin...olisi tietysti tosi paljon coolimpaa, jos sodittaisiin  vaikka " toi teidän maan lipun väri on siis so not cool...siis so laast siison....et voitteko mitenkään vaihtaa, kun se ei mätsää tähän naapurimaan lippuun ja ne on niinqn vierekkäin aina esillä"...niin sitten vaan laukkaisi fab5 apuun ja ratkaisis senkin kriisin suit sait sukkelaan....ja tässä kohtaa mietin, että mun ei ehkä pitäisi näitä mun aukottomia teorioita enää jakaa...mutta kun ei ole mitään itsekritiikkiä niin ei ole.

Iloisista mummeleista tulikin mieleen pari matkustajaa jotka minulla oli kyydissä, he istuivat etupenkissä , olivat iältään noin 70-80 (tiedän kyllä tarkan iän, kun sanoivat sen, mutta en kerro...) he juttelivat koko matkan kanssani ja muillekin...jos olisin siinä joitain vettä samalla ryystänyt, niin tukehtunut olisin varmana, kyllä oli herttaisen näköisillä mummoilla kovan luokan jutut. Mietinkin matkalla mitä tuumaa vastaan tulijat kun kuljettaja nauraa etupenkillä niin, ettei meinaa penkillä pysyä....mutta tämä on yksi niistä syistä miksi mä rakastan mun ammattia. samalla toivoin kovasti, että olisin itse juuri tuollainen mummeli, sitten joskus.